Aika usein törmään kommentteihin, missä nuoret naiset unelmoivat ulkomaille muutosta. Ihan kuin nurmi todella olisi vihreämpää siellä aidan toisella puolella.
Itse olen jo 6 vuotta asunut poissa Suomesta, ja täytyy myöntää, että onhan tämä antanut paljon. Olen oppinut uusia kieliä, tutustunut uusiin kulttuureihin, kyennyt avartamaan omaa ajatusmaailmaani ja sitä kautta hyväksymään ihmisten erilaisuutta paremmin. Koen, että tämä kaikki on kasvattanut minua ihmisenä paljonkin. Uusien ja vieraiden koettelemusten kautta, sitä on varmistunut omista voimavaroista ja kyvyistä. Tuntemattoman ohella, sitä todella oppii tuntemaan myös itsensä - ne heikkoudet ja vahvuudet, mitä tutussa ja turvallisessa Suomessa ei tulisi edes miettineeksi.
Uskon, että kaikella elämässä on omat hyvät kuin huonot puolensa. Vaikka koen, että olen saanut ulkomailla asumisen kautta paljon hyvää, olen joutunut myös tekemään suuria uhrauksia. Ylivoimaisesti vaikein asia minulle on olla kaukana perheestä ja ystävistä (siis ne pitkäaikaiset ja rakkaimmat sydänystävät, jotka sinut läpikotaisin tuntevat, koska ovat kaiken vierelläsi eläneet). Monet iloiset, tärkeät ja rakkaat hetket jäävät kilometrien takia kokematta.
Tähän on onneksi internet tuonut huomattavaa helpotusta. Facebookin kautta on mukava pysytellä perässä ystävien arkipäivistä. Minusta on ihana kuulla niinkin arkisista puuhista, kuten miten hyvältä ystäväni aamukahvi on maistunut Hesaria lukiessa. Toisessa maassa asuvalle facebook on ihan loistava keksintö, sillä se mahdollistaa edes jonkinlaisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Se auttaa pitämään niistä vähistäkin rippeistä kiinni. Toinen suurin ilonaiheeni on ehdottomasti Skype. Kuinka ihanaa onkaan jutella kirjaimellisesti kahvikupposen ääressä rakkaan ystävän kanssa kasvokkain!
Muutama viikko takaperin, rakkaat parhaat ystäväni viettivät erään meistä syntymäpäivää kerääntymällä yhteen hyvä ruoan ja juoman merkeissä. Koska oma kiireinen aikatauluni teki Suomeen lentämisieni mahdottomaksi (ollut nyt jäätävän kiireinen ja stressaava kevät), keksimme vaihtoehtoisen ratkaisun: Pistimme Skype - yhteyden pystyyn! Minä seurasin ruudun kautta illan kulkua reilun viiden tunnin ajan ja sain tyttöjen kanssa nauraa räkättää kaikkia ihania yhteisiä muistojamme <3 Kylläpä sitä on muuten tullut tehtyä kaikennäköistä hölmöä :D
Oli kerrassaan mahtavaa! Toki parasta olisi ollut olla paikalla, mutta Skype mahdollisti toiseksi parhaan skenaarion.
Joten teille kaikille siellä, jotka asutte kotimassanne ystävienne ympäröimänä: Muistakaa vaalia ja arvostaa ystäviänne - he ovat aivan käsittämätön voimavara ja rikkaus! Itse ikävöin rakkaitani päivittäin - he kun ovat todellisia aarteita <3
Minä kun rakastan aforismeja, keräsin tähän loppuun muutaman suosikin.
Keep away from those who try to belittle your ambitions.
Small people always do that,
but the really great make you believe that you too can become great.
Small people always do that,
but the really great make you believe that you too can become great.
- Mark Twain
To handle yourself, use your head;
To handle others, use your heart
-Eleanor Roosevelt
He who loses money, loses much;
He who loses a friend, loses much more;
He who loses faith, loses all.
-Eleanor Roosevelt
Ihanaa sunnuntaita!
niin siis missä maassa asut ?(: ihana blogi!
ReplyDeleteniin siis missä maassa asut ?(: ihana blogi!
ReplyDeleteOlet huikean onnekas, kun sinulla on noin monta rakasta ystävää...Itse olen valitettavasti joutunut pettymään liian moneen "ystävään", mikä tekee myös ystävystymisen nykyisellään vaikeaksi - ei niin helposti uskalla alkaa luottaa...
ReplyDeleteMinulle ne omat rakkaimmat ystävän(kin) virkaa toimittavat ovat oma mies ja äiti. Lisäksi minulla on toki kaksi rakasta (kaasoni), mutta heidän kanssa tapaamme nykyisellään liian harvoin. Meillä on kaikilla pieniä lapsia ja tuntuu, että aina kun tulisi hyvä sauma nähdä, niin vähintään yhdellä on lapsi/lapset sairaana, emekä pääsekään tapaamaan koko porukalla.
Mutta siis pointtina se, että hyviä ystvyyssuhteita kannattaa todella vaalia...ne ovat kultaakin arvokkaampia, eivätkä missään tapauksessa itsestäänselvyys!
Ihana kokoontuminen!! Skype ja facebook ovat kylla ulkosuomalaisen pelastus. Itsekin kaipaan juuri sita arkea niiden ystavien kanssa jotka tuntevat minut lapikotaisin mutta onneksi juuri nuo ihmiset sailyvat ystavinani sijainnistani riippumatta. Mutta on se vaikeaa kun ystavat saavat vauvoja ja juhlivat muita isoja tapahtumia ja ei itse paase paikanpaalle mukaan.
ReplyDeleteIhanaa kevaan jatkoa sinulle sinne missa lienetkin, Irlannissa avattiin eilen grillikausi :)
ps. onko noissa Louboutinin punasissa kengissa "hidden platform"?
T.Ansku
Ymmärrän täysin mitä tarkotat. Itse olen 17-vuotias ja olen asunut ulkomailla 13 vuotta (milloin missäkin maassa). Aina kun palaan Suomeen niin kaikki ystäväni valittavat ja toivovat että hekin pystyisivät asua ulkomailla niin kuin minä. Ymmärrän sen, mutta toivoisin myös että hekin ymmärtäisivät mitä kaikkea hyvää heilläkin on Suomessa: perhe, turvallisuus, hyvä ruoka.... ei nurmi aina ole vihreämpää toisella puolella :)
ReplyDeleteMutta onneks valmistun nyt kesäkuussa ja pystyn muuttamaan sitten takaisin Suomeen. :) Toivottavasti nautit olostasi ulkomailla ja ehkä sinäkin joskus muutat takaisin Suomeen!
Asuin hieman alle 2-kymppisenä ulkomailla pari vuotta ja vietin siellä kyllä elämäni parhaimmat vuodet! Takaisin olen taas muuttamassa mahd. jo tänä syksynä.
ReplyDeleteOlen samaa mieltä, että ulkomailla asuessa tajuaa, miten tärkeä Suomi maana ja miten tärkeä perhe on. Olet onnellisessa asemassa, että sinulla on paljon hyviä samanhenkisiä ystäviä vierelläsi. Minun täytyy yhtyä Jaanaan ja sanoa, että omat parhaimmat ystäväni ovat poikaystäväni ja sisarukseni. Minulla ei ole ollut onnea ystävien kanssa. Yksi pitkäaikaisin tuttavuuteni on joka kerta tavatessamme antanut kyseenalaisia kommentteja minusta, joten emme tästä syystä näe kovin usein. En anna hänen kommenttien loukata minua, vaan pidän sitä ennemmin hänen katkeruutena omaa elämäänsä kohtaan... Hienoa, että teidän tyttöporukassanne on ollut tilaa monelle, sillä minun kohtalonani on ollut aina jäädä ns. ulkopuolelle. Tästä pääsenkin siihen, että ulkomailla asuessani ihmiset olivat kovin avoimia, ja olimme kaikki kavereita toistemme kanssa. Näen näitä kavereita paljon enemmän kuin suomalaisia pitkään tuntemiani tuttuja.
Olin jokin aika sitten tuttuni polttareissa, ja huomasin kuinka ihanasti hänelläkin on kiva tyttöporukka, jossa kaikki tulevat toimeen ja kaikki ovat läheisiä keskenään. Olisipa ihanaa, kun minullakin olisi tälläinen porukka vierellä niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.
Hei! Olen suht uusi lukija ja tykkään sun blogista tosi paljon, ei mulla ikinä olis varaa kaikkeen mitä sä ostat mutta tätä on kiva seurata, olet erittäin kaunis vielä kaiken lisäksi! :)
ReplyDeleteLuin ettet asu Suomessa, onko tästä tehty aikasempi postaus tai voisitko tehdä? Jonkinlainen missä vähän kertoisit itsestäsi, ymmärrän jos et halua kerta kun tossa vielä lukee että tämä blogi keskittyy pinnallisiin asioihin. Mutta olisi kiva vähän "tutustua" suhun :)
Se postaus sun koirista oli muuten aivan ihana! Rottikset on niiiiin ihania koiria<3