Minullakin on ihania suunnitelmia illaksi, mutta valmistautuminen onkin hieman toista luokkaa kuin yleensä... (who am I kidding - menee mun lauantai-illat yhdeksänkymmentä prosenttisesti mieheni kainalossa verkkarit päällä telkkaria möllötellen :D)
Nimittäin suuntaan mieheni kanssa ystäväpariskuntamme luoksi yökylään katsomaan heidän kuukauden ikäisen pikkupoikansa perään, jotta äiti ja isä saisivat kerrankin kunnon yöunet. (kröhm, when did we exactly grow up?!) Pikkuinen ei ole päässyt vielä konseptiin käsiksi, että öisin kuuluisi nukkua, täten vanhemmilla on piiiiiiiienet univelat.
Eli toisenlaista valvomista luvassa ensi yönä!:) Saapahan pienen pienen maistiaisen siitä mitä tuleva voi joskus vielä tuoda tullessaan! :D
Lykke til -onnea matkaan, kivaa vahtivuoroa :) Ja halit, olet useammin mielessä kuin mitä jaksan kommentoida <3
ReplyDeleteOi...kuukauden ikäinen...<3 Meillähän jo nukutaan kohtuu hyvin vuoden ikäsen kanssa - vain satunnaisesti enää heräillään kerran yössä, mutta muistan niin elävästi viime talven ja tiuhat heräämiset. Jännä juttu, minkä sinäkin toivottavasti pääset kokemaan joku päivä (tai siis yö) oman kullannupun kanssa, että vaikka kuinka on itse rättipoikkiväsyneempi kuin koskaan, kun pikkuista pitää herätä syöttämään yöllä, niin se sekunti, kun nostaa pienen sängystään syliinsä...se on niin hellyyttävä ja suloinen...sanat ei riitä <3. En osaa sanoa, tuleeko tuota fiilistä jonkun toisen lasta hoitaessa, vai onko kyse äidillisestä vaistosta omaansa kohtaan, mutta se on jotain NIIIN paljon!
ReplyDeleteAnnatte todella suuren kädenojennuksen ja avun ystävällesi tällä yhdenkin yön avulla!!! =)
Toivotan kans tsemppiä teille experimenttiin :D
ReplyDeleteRaportoihin miten meni !
Meillä on hyvin nukkuva 8kk kotosalla, mutta kyllä ne ekat kolme kuukautta meni kyllä aika koomassa, öisin ainakin ! Autopilot oli päällä :D