Tästä sitten lähtee sarjan ensimmäinen:)
Minulla on liikunnan suhteen aika samanlainen mentaliteetti kuin syömisenkin suhteen:
Monipuolisesti ja kohtuudella.
Liika on liikaa urheilussakin, sillä lihakset tarvitsevat aikaa palautua. Puhumattakaan häiritsevistä rasitusvammoista, jotka heittävät sinut jopa askeleen kaksi taaksepäin.
Suurin intohimoni on juoksu, josta kerron taas myöhemmin, mutta sen lisäksi käyn mm. ratsastamassa. Nykyään käyn ratsastamassa n. kerran kuussa, joten en huimia määriä. Tästä syystä ei ole tullut hankittua ratsastushousja tai -saappaitakaan. On ihana suunnata viikonloppuna ystävien kanssa läheiselle tallille ja viettää tunti hevosen kanssa treenaten.
Vasta reilu vuosi sitten löysin tämän harrastuksen uudestaan. Ensimmäisen tunnin jälkeen huomasin pian lihaksia, mitä en muistanut itselläni edes olevan...:D
Ratsastaminen on kovaa treeniä erityisesti jalka- ja vatsalihaksille, mutta saa lähes kaikki muutkin lihakset kunnon treenin siinä tunnin sisällä.
Nuorempana ratsastin 2 kertaa viikossa, joista toinen tunti oli estevalmennusta. Silloin jopa kilpailin esteillä, tosin vain tuntiratsastajien Suomen mestaruuskisoissa. Tuli vuonna nakki sijoituttuakin 110cm esteiden tyyliluokassa. Harrastus jäi taka-alalle siinä 16-vuotiaana kun alkoi ihan muut asiat kiinnostamaan..:)
Ekaa kertaa esteillä kahdeksaan vuoteen...Jotain jäänyt lihasmuistiin, mutta paljon unohtunutkin!
Itse pidän vauhtilajeista. Ehkä siitä syystä pidän enemmän esteratsastuksesta kuin kouluratsastuksesta, laskettelusta enemmän kuin hiihdosta, tenniksestä enemmän kuin golfista jne.
Kun pidän urheilutottumukseni monipuolisena, säilyy liikunta hauskana. Näin sitä kuluttaa kaloreita lähes huomaamattaan eikä aktiviteetti tunnu pakkopullalta.
Seuraavissa postauksissa käyn läpi eri liikuntamahdollisuuksia, mitä minä tykkään harrastaa.
vähän kiva postaus! ja tää on mielenkiintonen aihe. Pitäis joskus kokeilla itekkin ratsastusta :>
ReplyDeleteMä en ole koskaan kokeillut ratsastamista, olisi kyllä kiva kokeilla! Näinköhän pysyisin hevosen selässä. :D Itse tykkään käydä kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla, mutta lenkkeily on tylsintä mitä tiedän. :D Jos teet postauksen juoksemisesta, laita mukaan muutama vinkki, kuinka motivoitua juoksemaan. ;)
ReplyDeleteItse hyppäsin ensimmäistä kertaa hevosen selkään ollessani viisi vuotias :) Se oli menoa se.
ReplyDeleteNyt 16 vuotta myöhemmin rakkauteni ihmisen ja hevosen väliseen yhteistyöhän, ratsastukseen, ei ole sammunut.
Kilpaurani poniluokissa on jo muutama vuosi sitten jäänyt taakse. Poneista on täytynyt haikeilla mielin luopua ja hankkia tilalle uudet, suuremmat kumppanit. Omat rakkaat kouluhevoseni.
Ratsastus on todellakin tehokasta kuntoilua. Itse litroittain hikeä (ja välillä kyyneleitäkin) vuodattaneena voin sen todistaa :) Lihakseni eivät kyllä useinkaan reagoi millään tavalla kun ovat jo kyseiseen kuntoilumuotoon niin tottuneet.
Rebecka
Oi, ihana postaus ja itsekin "vanhana" hevostyttönä olen herätellyt henkiin rakasta harrastusta. Sinäänsä on mielenkiintoista nähdä, etteivät ne taidot ole hävinneet kuin tuhka tuuleen ja jollakin tapaa hevosten kanssa oleminen on itselle todella terapeuttista!
ReplyDeleteHevosista vielä muihin..
Olet todella tyylikäs ja on mukava seurata blogiasi ja tätä kautta (blogien) sitä kummasti saa uusia ideoita pukeutumiseen sekä sistutamiseen, etc..!
Voi vitsi, on niin hassua miten sitä voikaan olla niin paljon yhteisiä mieltymyksi!:)
ReplyDeleteMä ratsastin kans ihan mini-ihmisestä asti. Taisin olla joku 3 vanha ku olin ekaa kertaa Pullerin selässä (settis;) )
Ja siitä se sit lähti. Huima vauhti ja nimen omaan esteitä tuli munkin harrastettua:) Koulu oli ihan liian rauhallista:)
Mä oon nyt ollu viimeks kesällä ratsastamassa ja tämä postaus sai taas hirmuisen hingun päästä pian uudelleen!
Mä tosiaan kans lopetin viikottaisen ratsastuksen noin 15 vuotiaana:/
Mut nyt on aina kiva käydä sillon tällön:)
kiitos näistä liikuntapostauksista :)
ReplyDelete